flower

Hyvinvointia kouluun –seminaari Jyväskylässä nostaa esiin ajankohtaisia ongelmia - 08.02.2008

Suomalaisen Tiedeakatemian 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmassa

Suomalaisen Tiedeakatemian satavuotisjuhlaa vietetään vuoden ajan tapahtumasarjalla, jossa 8.-9.2. oli vuorossa seminaari Hyvinvointia kouluun Jyväskylässä.

Perjantain 8.2. esitykset painottuivat kouluhyvinvoinnin nykytilaan ja muutostarpeisiin. Puhujina oli opetuksen päättäjiä opetusministeri Sari Sarkomaan johdolla. Näkökulmansa nykytilaan esittivät myös kouluhyvinvointia ja siihen liittyviä tekijöitä tutkineet asiantuntijat. Myös ulkomaiset kutsuvieraat professorit Anastasia Efklides Kreikasta ja Jacquelynne Eccles USAsta esittelivät kouluhyvinvoinnin parhaita käytänteitä omissa kotimaissaan.

 

Lauantain 9.2. ohjelma painottui tutkimustietoon kouluhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Koti- ja ulkomaiset asiantuntijat esittelivät tutkimustuloksiaan ja virittivät keskustelua siitä, mitä kouluhyvinvointi on ja mitä sen ylläpitämiseksi tulisi tehdä.

 

 

Katkelmia seminaarin esitelmien annista

esitelmien abstraktit löytyvät osoitteesta http://www.acadsci.fi/100v/detail.php?idx=122 tai http://www.jyu.fi/erillis/agoracenter/hyvinvointi/esitykset/tiivistelmat/ . Tilaisuus videoidaan, se löytyy jälkikäteen osoitteessa http://moniviestin.jyu.fi/ohjelmat/erillis/agoracenter/hyvinvointi/

Sitä voi seurata myös suorana lähetyksenä yliopiston pääsivun linkin kautta.

 

Professori Lasse Kannas, Jyväskylän yliopisto: Kouluhyvinvointi Suomessa kansainvälisestä näkökulmasta tarkasteltuna

Suomalaisten koululaisten kouluviihtyvyys on kaksijakoista. Euroopan muihin maihin verrattuna olemme kaukana kärjestä, kun oppilailta kysytään, pitävätkö he koulusta, onko heillä vaikuttamismahdollisuuksia koulun sääntöihin ja rohkaiseeko opettaja ilmaisemaan mielipiteitä. Toisaalta oppilaiden keskinäiset suhteet kuvataan Suomessa varsin myönteisiksi, ja koulukiusaamista ja kiusatuksi joutumista esiintyy keskimääräistä vähemmän. Suomalaisten koululaisten mielestä vanhemmat ovat auttavaisia ja kannustavia kouluasioissa, mutta muita maita harvemmin he tulevat mielellään kouluun keskustelemaan asioista. Kynnys astua sisään oman lapsen kouluun on siis Suomessa korkea.

 

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula, Sosiaali- ja terveysministeriö: Lasten näkökulmia kouluhyvinvointiin

Aulan mukaan oppilaiden kuvaamissa viihtyisän koulun piirteissä korostuivat koulun ulkoisiin puitteisiin, välituntijärjestelyihin ja ruokailuun liittyvät teemat. Lapset toivoivat koulusta paremmin ”lasten ja nuorten näköistä”, kauniimpaa ja kodikkaampaa. He toivoivat myös pitempiä ruokailutaukoja ja parempaa ruokailun rauhaa sekä välituntien pidentämistä varsinkin alaluokilla. Näihin asioihin oppilailla ei kokemustensa mukaan ollut vaikutusmahdollisuutta. Eniten omia vaikutusmahdolllisuuksia oli koulun sosiaalisiin suhteisiin ja ilmapiiriin.”Hyvät, kivat ja rennot” opettajat parantaisivat kouluviihtyvyyttä.

 

Professori Kari Uusikylä, Helsingin yliopisto: Koulumenestys ja kouluhyvinvointi
Uusikylä korosti esityksessään, että kouluhyvinvointi ei riipu pelkästään koulun toiminnasta, vaan siihen liittyy vahvasti kotien hyvinvointi sekä yhteiskunnan koulua säätelevät arvot, normit ja
resurssit.

Professori Lea Pulkkinen, Jyväskylän yliopisto: Aamu- ja iltapäivätoiminta ja kouluhyvinvointi

Pulkkinen totesi, että peruskoululain muutos (2003), joka toi 1. ja 2. luokan oppilaiden ja erityisopetussiirron saaneiden oppilaiden aamu- ja iltapäivätoiminnan valtionavun piiriin, oli merkittävä uudistus. Toiminnan yhteyksistä lasten hyvinvointiin on tosin niukasti tutkimustietoa, vaikka laki edellyttää, että kunnat arvioisivat järjestämäänsä toimintaa ja julkistaisivat keskeiset tulokset. Ainakin alkuvaiheessa toiminnan järjestämisessä oli monia ongelmia, jotka koskivat mm. yhteistyötä koulun ja vanhempien kanssa, toimintatiloja, toiminnan sisältöjä ja ohjaajien pätevyyttä. Niin sanottu eheytetty koulupäivä, jossa koulupäivän rakennetta muutettiin hengittävämmäksi mm. ruokatuntia pidentämällä ja jossa aamu- ja iltapäivätoimintaa sekä sitä rikastavaa harrastetoimintaa järjestettiin kouluissa, oli yhteydessä oppilaiden hyvinvoinnin paranemiseen, opettajien viihtymiseen, vanhempien tyytyväisyyteen ja kodin ja koulun yhteistyön tiivistymiseen.

 

Professori Jouni Välijärvi, Jyväskylän yliopisto: Kouluyhteisön hyvinvointi

Välijärvi totesi, että kansainvälisissä vertailuissa tiedolliselta sisällöltään tehokas suomalainen koulu ei niinkään ole ympäristö, joka harjaannuttaisi aktiiviseen kansalaisuuteen ja innostaisi yhteisölliseen toimintaan. Yksin tekemisen perinne elää vahvana suomalaisessa koulussa. Noin viidennes nuorista luokittuu ryhmään, jossa yhteenkuuluvuuden tunne on heikko. Heistä puolella (10 %:lla kaikista oppilaista) on vakavaa ongelmia sitoutumisessaan kouluyhteisöön ja muihin oppilaisiin. Oppilaat odottavat opettajalta pätevyyden lisäksi aikuista kumppania, joka omalla elämänkokemuksellaan auttaa nuorta omissa valinnoissaan. Yhteisöllisten rakenteiden vahvistaminen edistää myös tiedollista osaamista.

 

Professori Hannele Niemi, Helsingin yliopisto: Kenellä oikeus kasvatukseen?

Niemen mukaan koulu ei voi toimia ilman kasvatusvastuuta, vaikka vanhemmilla onkin ensisijainen vastuu ja velvollisuus lastensa kasvattamiseen. Oikeus kasvatukseen on myös sitä, että lapsi saa osakseen huolenpitoa ja tukea vaikeuksien voittamiseen ja identiteetin rakentamiseen, mikä monikulttuurisuuden lisääntyessä on entistä vaativampi tehtävä. Kasvatus ei ole vain sitä, että antaa virikkeitä tai mahdollisuuksia. Se on myös valitsemiseen ohjaamista ja opastamista eli sen osoittamista, mikä on elämässä tärkeää ja arvokasta. Lapset ja nuoret tarvitsevat perhettään ja opettajia, päättäjiä, jotka kantavat vastuuta siitä että lapsilla ja nuorilla on henkiset ja aineelliset voimavarat kasvaa itsetunnoltaan terveiksi, kriittisiksi vastuun kantajiksi, jotka oppivat katsomaan myös hetkellistä elämystä kauemmaksi.

 

Professori Timo Ahonen, Jyväskylän yliopisto: Mitä oppimisvaikeustutkimus opettaa?

Ahosen mukaan oppimisvaikeuksiin ei vaikuta vain perimä, aivojen toiminta ja kognitiivisia tekijät. Kun lapsella on oppimisvaikeuksia, korostuvat myös oppimismotivaatioon ja lapsen käsitykseen omasta itsestään liittyvät tekijät. Koulun ja opettajan ammattitaitoa on se, miten virittää oppimistilanteet. niin että ne sisältävät sopivan kokoisia haasteita ja antavat jokaiselle lapselle mahdollisuuden kokea onnistumista, mukaan kuulumisen tunteita ja uuden oppimiseen liittyviä myönteisiä tunteita.

 

Professori Tuula Tamminen, Tampereen yliopisto: Antaako koulu mahdollisuuden tasapainoiseen kasvuun?

Tamminen totesi, että lapsen hyvinvoinnin ja terveen kehityksen kannalta olisi oleellista, että koulussakin olisi riittävää inhimillistä vuorovaikutusta ja riittävän pitkiä ihmissuhteita. Läsnäoloa ja jatkuvuutta oppilas tarvitsee sekä suhteessa koulun aikuisiin että luokkatovereihin. Koulun ulkopuoliset ystävyyssuhteet eivät yleensä korvaa koulun tarjoamaa kasvumahdollisuutta, koska luokkayhteisöä lapsi ei voi itse valita. Koulu siis joko ymmärtää ja ottaa haltuunsa tämän ainutlaatuisen kypsymismahdollisuuden tai jättää senkin sattuman varaan ja oppilaiden omalle vastuulle.

 

Professori Anastasia Efklides Thessalonikin yliopisto, Kreikka: Metakognitiiviset kokemukset ja hyvinvointi

Metakognitiiviset kokemukset tarkoittavat tietoisuutta omista tai muiden kognitiivisista toiminnoista, ajattelusta, oppimisesta ja tietämisestä. Efklides totesi kouluhyvinvoinnin olevan monimutkainen käsite. Opettajien sekä vanhempien tulisikin huomioida tarkoin miten lasten kokemukset omasta itsestään ja suhteestaan toisiin vaikuttavat motivaatioon ja kouluhyvinvointiin.

 

Professori Jacquelynne Eccles Michiganin yliopisto, USA: Harrastustoiminnan yhteyksistä nuorten kehitykseen ja kouluympäristön laadun yhteys oppilaiden hyvinvointiin

Eccles totesi kahden amerikkalaisen pitkittäistutkimuksen perusteella, että nuoret, jotka osallistuivat koulutuntien ulkopuolella järjestettyyn, aikuisten valvomaan toimintaan, menestyivät muita paremmin koulussa myös myöhempinä ikävuosina ja heillä oli terveemmät elämäntavat.

Lauantain esityksessään Eccles käsitteli opiskelun keskeyttämistä nuoruusiässä. Hän pohti sitä, miten voitaisiin suunnitella sellaisia oppimisympäristöjä, joissa nuoret olisivat kiinnostuneita jatkamaan opintojaan ja jotka tukisivat heidän itseluottamustaan ja mielenterveyttään.

 

Professori Risto Rinne, Turun yliopisto: Koulumenestys ja kouluhyvinvointi suomalaisessa yhteiskunnassa

Rinne nosti esiin sen, että suurella joukolla suomalaisia lapsia ei mene kovin hyvin. Erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden, huostaanotettujen lasten ja mielenterveyden häiriöiden vuoksi hoitotukea saaneiden lasten suhteelliset osuudet ovat kasvaneet. Tasa-arvoon tähtäävään suomalaiseen perinteeseen verrattuna nykyiset koulutuksen tavoitteet ja toimintamuodot on selvemmin rakennettu keskinäisen kilpailun varaan. Nyt olisi aika pysähtyä, katsoa pidemmälle ja laveammalle ja kysyä vakavasti, mikä tulee olemaan suomalaislasten ja nuorten tulevaisuus koulumenestyksen ohella kouluhyvinvoinnin ja oman tulevan elämän laadun kannalta.

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen, Helsingin yliopisto: Temperamentti, koulumenestys ja hyvinvointi

Keltikangas-Järvinen esitti, että jo lapsuudessa mitattu temperamentti (eli aktiivisuus, negatiivinen emotionallisuus ja sosiaalisuus) ennakoi myöhempää koulumenestystä, koulunkäynnin häiriöitä ja jopa työttömyyttä, vaikka temperamentti ei ole yhteydessä älykkyyteen tai oppimiskykyyn. Ennusteet syntyvät siitä, että temperamentti on yhteydessä oppilaan opiskelutyyliin, joka vastaa hyvin tai huonosti koulun odotuksia, opettajan ja oppilaan vuorovaikutukseen sekä oppilaan yleiseen sopeutumiseen ja toverisuhteisiin. Lapsen oppimisvaikeuksien tarkastelussa tulisikin hänen mukaansa ottaa tarkemmin huomioon myös temperamenttiin liittyviä tekijöitä.Professori

 

Professori Heikki Lyytinen, Jyväskylän yliopisto: Oppimiskyky ja hyvinvointi

Yli kolmannes suomalaislapsista osaa lukea kouluun tullessaan ja lähes kaikki oppivat lukemaan virheettämästi ennen toiselle luokalle siirtymistä. Osalla lapsista (5 – 10 %) minäkuva oppijana kärsii vakavan kolhun, kun lukemaan oppiminen tuottaa suuria vaikeuksia. Psyykkinen hyvinvointi, joka on jatkuvan oppimisen edellytys, jää heiltä saavuttamatta, jos asiaa ei psytytä ajoissa korjaamaan. Lyytisen ryhmä on kehittänyt suomalaislasten käyttöön leikinomaisen lukutaidon perusteiden harjoittelumahdollisuuden, ns. Ekapelin. Se soveltuu esiopetuksen loppuvaiheesta alkaen niille lapsille, joilla voidaan arvioida olevan vaikeuksia lukutaidon oppimisessa.

 

Professori Katariina Salmela-Aro, Jyväskylän yliopisto: Koulu-uupumuksesta kouluintoon

Negatiivinen ja kiireinen kouluympäristö aiheuttaa oppilaiden koulu-uupumusta, joka ilmenee väsymyksenä, kielteisinä tuntemuksina koulua kohtaan sekä riittämättömyyden tunteina. Laajaan aineistoon (90 000 nuorta) pohjautuvan tutkimuksen mukaan lukioon siirtyneet kokivat enemmän uupumusasteista väsymystä kuin ammattikoulutukseen siirtyneet nuoret. Koulu-uupumuksen tunnistaminen ajoissa sekä koulun ja kodin tuki ovat avainasemassa ongelman voittamisessa. Lisäksi kouluun myönteisesti suhtautuva toveripiiri saattaa ehkäistä ennalta koulu-uupumusta.

 

Professori Christina Salmivalli, Turun yliopisto: KiVa (Kiusaamista Vastaan) –ohjelma suomalaisissa kouluissa

Ohjelma pyrkii kitkemään kiusaamisen pois suomalaisista kouluista. Koulukiusaamisen estämiseksi KiVa-hankkeessa kehitetään materiaalia ja toimintatapoja sekä koulutetaan opettajia koulukiusaamisen tunnistamiseksi ja siihen puutumiseksi.

 

Professori Timo Saloviita, Jyväskylän yliopisto: Kohti inklusiivista koulua

Inklusiivinen koulu tarkoittaa periaatetta, jonka mukaan kaikille vammaisille oppilaille on turvattava pääsy tavallisille koululuokille. Tällä hetkellä vammaiset oppilaat on asetettu Suomessa omille erityisluokilleen tai erityiskouluihin muita maita useammin, mikä heijastaa arvomaailmaamme. Saloviidan näkemyksen mukaan Suomessa tulisi edistää vammaisten oppilaiden ottamista mukaan normaaliin luokkaopetukseen.

 

Professori Erkki Olkinuora, Turun yliopisto: Motivaatio, mielekkyys ja vieraantuminen koulusta

Olkinuora on todennut oppilaiden kesken eroja toisaalta koulutyöskentelylle omistautumisen ja sen edellytysten, toisaalta koulunkäynnin merkityksen ja opetuksen tajuamisen suunnassa. Ne olivat yhteydessä mm. opiskelumenestykseen ja kotitaustaan. Motivoituneet oppilaat selviytyvät koulussa. Sosiaalinen eristyneisyys on mielenterveyden, kuten masentuneisuuden riski. Syvenevä pahoinvointi voi tulla ilmi väkivaltaisena purkauksena, joka on usein yllätys muille oppilaille, jotka ovat pitäneet oppilasta hiljaisena ja omissa oloissaan olevana.

 

Lisätietoja: Koordinaattori FT Juha-Matti Latvala, puh: +358 14 260 4643 tai 050 441 4043, sähköposti juha-matti.latvala@psyka.jyu.fi tai symposiumin järjestelytoimikunnan puheenjohtaja professori Lea Pulkkinen, 050-552 4891, lea.pulkkinen@psyka.jyu.fi

 

Sata vuotta Suomen tieteen hyväksi

Suomalainen Tiedeakatemia täyttää 100 vuotta vuonna 2008. Se on yleistieteellinen keskusseura, jonka tehtävänä on edistää tieteellistä tutkimusta ja toimia korkeatasoista tiedettä edustavien tutkijoiden yhdyssiteenä. Tiedeakatemian 100-vuotisjuhla on Helsingin yliopiston juhlasalissa Mikael Agricolan päivänä 9. huhtikuuta 2008 ja juhlavuoden päätöstilaisuus Aleksis Kiven päivänä 10. lokakuuta 2008, tasan 100 vuotta Suomalaisen Tiedeakatemian ensimmäisen kokouksen jälkeen. Kaikki Tiedeakatemian 15 tieteenalaryhmää järjestävät lisäksi tieteellisiä kokouksia elokuun 2007 ja elokuun 2008 välisenä aikana.

 

Juhlavuoden koko ohjelma sekä tiivistelmät pidetyistä esitelmistä löytyvät Suomalaisen Tiedeakatemian sivuilta http://www.acadsci.fi/100v/prog.php

Lehdistötiedotus: Eila Karhu puh. 050-550 3046 tai 040-568 0225, eila.karhu@netsonic.fi.

Lisätietoja koko 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmasta antaa Suomalaisen Tiedeakatemian pääsihteeri prof. Matti Saarnisto, puh 0400-209 351, sähköposti matti.saarnisto@acadsci.fi

Suomalainen Tiedeakatemia, Mariankatu 5, FIN - 00170 Helsinki, puh. 09-636800, sähköposti acadsci@acadsci.fi, Internet www.acadsci.fi

Teksti: Juha-Matti Latvala